Sukumme tarinoita

 Hei Mauno!

Minulla on niin paljon asiaa sinulle etten oikein tiedä missä järjestyksessä mitäkin kirjoittaisin. Toivon pystyväni tekemään tähän blogiin juttuja useamman vuoden ja ainakin näin alussa vähintään pari kertaa viikossa.

Haluan esitellä sinulle sukumme ja menneisyyden tarinat. Toivon, että tiedostamalla mistä tulet pystyt kasvaessasi paremmin jäsentämään kuka olet. Olisin itse ollut aivan haltioissani, jos joku olisi kirjoittant minua varten opettavaisia tarinoita. Haluan osoittaa sinulle, että sinusta välitetään ja haluan auttaa sinua hyvään elämään. 

Sukumme on hyvin pieni, mutta tapana on ollut aina kertoa tarinoita menneisyyden tapahtumista. Minulle on kerrottu tarinoita tapahtumista jotka tapahtui yli satavuotta sitten. Näin jälkikäteen ymmärrän, että se oli isovanhempieni tapa jakaa elänän kokemusta minulle. 

Synnyin 1960-luvun alussa siihen taloon mikä on teidän kesäpaikkanne pihapiirissä Viralassa. Silloin ei ollut vielä rakennettu tuota teidän kesätaloanne vaan sen paikalla oli vanha navetta. Asuimme siinä talossa mitä alatuvaksikin kutsutaan ja sehän on jo täysin autioitunut ja romahtanut. 

Asuin äitini Sirkan kanssa hänen vanhempiensa luona, koska isäni halusi asua oman äitinsä kanssa viereisessä kylässä. Meillä oli siis hiukan poikkeavat asumiskuviot ja se aiheutti pienessä Viralan maalaiskylässä monenlaista supinaa ja juoruilua. 

Onneksi mummu ja pappa valmensi minua hyvin kestämään erilaisuuteni ja sormella osoittamisen. Tästä kerron sinulle tuonnempana enemmän. Äitini Sirkka oli isovanhempieni vanhin lapsi ja hänen nuoremmat sisaruksena asuivat samassa perhepiirissä. Nuorin sisar on mummusi Sylvi ja keskimmäin sisar on isotätisi ja minun ja isäsi täti Seija. Äitini sai minut parikymppisenä ja minulla ei ollut kuin yksitoistavuotta ikäeroa mummuusi Sylviin ja neljätoistavuotta isotätiisi Seijaan. Tämän pienen ikäeron takia koin äitini sisarukset kuin omiksi siskoikseni ja he ovat minulla hyvin tärkeitä ihmisiä.

Samassa pihapiirissä asui myös pappani Aimon äiti Olga Wilhelmiina Lahtinen ja hänen vanhin tyttärensä Aini Wilhelmiina Lahtinen eli pappani isosisko. He asuivat siinä pitkässä hirsitalossa mikä on vieläkin teidän kesätalonne pihapiirissä. Hekin olivat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä ja vietin joka päivä heidän luonaan pitkiä aikoja. 

Minun ei tarvinnut koskaan tulla koulusta tyhjään kotiin, vaikka äitini oli työssä vaan aina oli joku sukulainen kotona. Perheyhteisömme oli täysin naisvaltainen ja pappa oli ainoa mies. Oletettavasti tästä tilanteesta sain vahvan naisen mallin ja ymmärrän nyt, että minua myös kasvatettiin toimimaan itsenäisesti ja tasa-arvoisesti miesten kanssa. Tämä tasa-arvohan ei ollut mikään itsestään selvyys vielä 1960-luvulla ja siitäkin kerron tuonnempana lisää. Mummu ja pappa halusivat antaa tyttärilleen vahvan naisen roolimallin. 

Isomummuni Olga Wilhelmiina oli syntynyt 1885 ja isotäti Aini taas 1905 ja heidän kauttaan sain näköalaa vuosisadanvaihteeseen  ja 1800-luvun puolellekin. Jos asioita ajattelee maailman tilanteen kannalta niin isomummu Olga oli jo 32-vuotias, kun Suomi itsenäistyi ja siihen asti Suomi oli osa Venäjää. Isomummu oli Suomen itsenäistyessä täysin aikuinen neljän lapsen äiti. Hän siis ehti elämään aika pitkäänkin tsaarin vallan alla ja siitäkin hän joskus kertoi. 

Perheessäme oli aina yksi tai useampi kissa ja minä ja äitini emme ole koskaan eläneet kissattomassa kodissa. Nämä kissat olivat hyvin tärkeitä koko perheellemme ja niitä pidettiin todella hyvin. 

                                 Vinski ja Vote nukkuvat sylikkäin