Skandaali pikkukylässä

 Heippa Maunoseni! 

Minun syntymäänihän liittyy jonkin asteinen skandaali tai normeista poikkeava käytös mikä teki minut lapsesta asti hyvin kiinnostavaksi kyläläisten silmissä. Asiasta kirjoittaminen on omaa trauman purkamista, mutta nyt haluan kertoa tätä siksi, että sinä Mauno oppisit tästä jotain. Toivon, että oppisit ja uskaltaisit toimia erilailla kuin muut etkä menisi niin helposti porukan typeriin tekoihin mukaan. 

Nykyään puhutaan paljon koulukiusaamisesta ja minussa oli monet ominaisuudet joista olisin voinut päätyä kiusatuksi. Kuitenkaan näin ei käynyt ja olin vahva oman tieni kulkija jo pikkutytöstä asti. Pidän tätä mummun ja papan kasvatuksen tuloksena, että uskalsin olla erilainen enkä välittänyt siitä mitä toiset tekivät tai sanoivat. Toivon, että pystyisin jotenkin välittämään sinulle tätä kykyä olla immuuni kiusaamiselle. 

Vanhempani Sirkka ja Erkki menivät naimisiin 1959 ja äitini oli 18v. ja isäni 22v. Siihen aikaan oli tapana, että nuori vaimo muuttaa miehensä maatilalle ja anopin silmien alle. Isäni äiti eli mamma vihasi ja inhosi äitiäni ja myöhemmin myös minua. Hän oli leski ja hyvin omistushaluinen ainoata poikaansa kohtaan. Äitini ei kestänyt tätä asumismuotoa vaan muutti takaisin omien vanhempiensa eli mummun ja papan tykö mikä oli pikkukylän suuri puheenaihe. 

Isäni oli äitinsä tossun alla eikä hän osannut/uskaltanut ottaa omaa elämää vaan hän jäi äitinsä luokse. Tämä oli se asetelma mihin synnyin 1961 eli isäni tuli äitini luo iltamyöhään ja lähti aikaisin aamulla. Olin noin 5-6 vuotias, kun minulle selvisi, että tuo Erkki oli isäni. Näin häntä korkeintaan parin kuukauden välein eikä minulle muodostunut mitään sidettä häneen. 

Äitini oli kolmivuorotyössä huoltoaseman baarissa ja pääasiallinen hoitovastuu minusta jäi mummulle ja papalle. Kaikki vapaa-aikansa ja vapaapäivät äitini vietti minun kanssa ja minulla on paljon lämpimiä muistoja meidän tekemisistä. Nyt aikuisena olen oppinut ymmärtämään, että tämä outo tilanne oli mummulle ja papalle suuri häpeä. Avioero oli siihen aikaan skandaali, mutta tämä erikoinen tilanne oli vielä pahempi. Samalla mummu ja pappa paheksuivat isäni ja hänen äitinsä käytöstä ja varmaan se tarttui minuunkin, että ymmärsin minulle tehtävän vääryyttä.

Koin, että minua osoitettiin pienestä pitäen sormella ja supistiin takanani. Tunnistin myös mummuni vartalon liikkeistä ja kädestä puristamisesta miten hän kylällä käveli pää pystyssä välittämättä supinoista. Minä itse olin ennen kouluikää autuaan tietämätön, että pieni persoonani on suuren mielenkiinnon kohde. Olin jo lapsena pieni kokoinen ja hyvin laiha ja olin huono syömään. Kylällä alkoi liikkua huhu, että mummu ja pappa yrittävät tappaa minut nälkään päästäkseen minusta eroon. Muistan miten kauppa-autossa mummu aina sanoi suureen ääneen, että valitse Inkeri ihan mitä tahdot syödäksesi. Minulle tarkoitetuista ruokalajeista tehtiin kyläläisten edessä suuri numero, että kaikki varmasti näki ettei minua nälkiinnytetty

Vasta koululaisena minulle selvisi, että olin erilainen kuin toiset lapset. Tämä lähti tyystin opettajasta, koska ei toiset lapset kodistani välittäneet. Mehän asuimme ihan Viralan kansakoulun vieressä ja opettajan perhe oli meille hyvä tuttu. Minulle selvisi jo varhain ettei pappa erityisesti arvostanut tuota opettajaa ja se auttoi minuakin jättämään omaan arvoonsa hänen puheet. 

Opettaja ei koskaan puhutellut minua oikealla nimelläni Inkeri Valtonen vaan olin hänelle aina Lahtisen likka eli äitini tyttönimi oli minun puhuttelu. Koko alakoulun ajan hän aina tivasi uusista vaatteistani kuka ne oli maksanut ja ostanut ja tämä tehtiin koko luokan kuullen. Mummulle, papalle ja äidilleni oli tärkeää olla hyvin puettu ja varsinkin pappa halusi, että hän perheensä naisilla oli kauniit vaatteet. Olin siis varmaankin koulun parhaiten puettu lapsi ja se ilmeisesti ei sopinut pikkukylän nokkimisjärjestykseen. 

En osaa sanoa miten mummu ja pappa kasvattivat minut niin, että ymmärsin jo pikkulapsena opettajan toimivan väärin ja siksi hänen puheistaan ei kannattanut välittää. Nykyään olisi ennen kuulumatonta, että opettaja käyttäytyisi niin. Toiset lapsetkin ihmettelivät sitä miksi opettaja kiinnittää vaatteisiini niin paljon huomiota. 

Toivoisin, että sinä Mauno saisit myös vahvan itsetunnon ja tietäisit koska toiset tekee sinua kohtaan väärin. Näissä omissa kouluajoissani en koskaan kokenut olevani jotenkin huono, vaikka minut nostettiin tikunnokkaan vaan tiesin sisimmässäni, että opettaja oli tyhmä ja kohteli minua väärin. Olen usein miettinyt miten jo ekaluokkalaisena olin niin viisas, että ymmärsin opettajan joka oli iso auktoriteetti tekevän väärin minua kohtaan. 

Pari muistoa niistä ajoista on jäänyt. Olin hyvin terve lapsi ja en ensimmäiseen pariin vuoteen ollut koskaan koulusta poissa ja se mainittiin aina kevätjuhlassa. Mummulle ja papalle oli kunnia-asia, että olin niin terve joka osoitti, että minua hoidettiin hyvin. Ehkä tämän takia menin muutaman kerran aika pahassa nuhassa kouluun. Niistämisetäni suivaantunut opettaja sanoi aina, että Lahtisen likan pää on täynnä räkää eikä sinne sitten muuta mahdukkaan. Muistan tämän aina, kun niistän nenään:).

Toinen muistoni kertoo papan tavasta käyttäytyä. Tämä opettajahan oli mies ja käsityöt oli aika paljon puutöitä. Kerran hän määräsi, että kotona pitää puuklapista puukolla vuolla joku eläin ja tuoda se seuraavana päivänä kouluun. Olin kotona ihan onneton, kun en sellaista osannut tehdä. Pappa, kun kuuli, että opettaja käskee lapsen veistelemään puukon kanssa hän piti sitä ihan hulluna ajatuksena ja sanoi ettei minulle anneta puukkoa, kun satutan sillä itseni. Hän itse veisti puusta sian ja käski viemään sen kouluun ja sanoi etten saa kysyttäessäkään kertoa, että se on jonkun muun veistämä kuin minun. Minähän tein työtä käskettyä ja vein opettajalle erittäin hyvän sian. Kyllä hän heti tiesi kuka sen oli veistänyt, mutta ei sen enempää asiaan sanonut. 

Tämä oli siis papan tapa viestittää opettajalle ettei häntä arvosteta yhtään ja minulla oli hyvä olo, kun pappa puolusti minua.