Eläinrakkautta

 Hei Mauno!

Olen jo muutamaan kertaan maininnut, että kissat ovat kuuluneet perheemme elämään hyvin vahvasti. Erityisesti pappa oli hyvin eläinrakas ja pidän tätä poikkeuksellisena hänen ikäluokan miehelle. Lapsuudessani meillä oli yleensä useampia kissoja ja aina yksi oli papan nimikkokissa.

Kaukaisin muistikuva kissoista on 1900-luvun alkupuolelta. Tämä kissa oli papan vanhimman sisaren Ainin kissa ja sen nimi oli Harmi. Aini oli syntynyt 1905 joten kissa eleli joskus 1910-luvulla. Syy tähän Harmi nimeen oli se, että kissa järjesti usein harmia. Siihen aikaan kaikki vesi kannettiin kaivosta ja kaivot oli niin sanottuja vinttikaivoja. Tuo Harmi kissa meni pentuna useampaan kertaan kaivon vinttiin mistä sitä oli vaikea saada pois. Mielestäni tämä  Harmi-kissa on eräässä valokuvassakin, mutta voi olla, että muistan väärin tai se oli joku muu kissa.

Pappani kertoi usein, että ensimmäinen yhteinen asia mitä mummu ja pappa naimisiin mennessään hankkivat oli kissa. He menivät naimisiin 1938, kun kumpikin oli 23-vuotias. Toinen muistikuva mistä pappa kertoi oli nuoren perheen saunareissut. Menneisyydessä saunat olivat aina erillisissä rakennuksissa ja talvellakin sinne piti mennä kylmän pihan läpi. Papan kertomuksen mukaan hän kuljetti tyttäriään saunaan isossa pärekorissa ja mukana saunareissussa oli aina kissa. Lapsi kuulemma istui pärekorin reunassa ja kissa toisessa.

Näin vanhemmiten tulee mieleen kymmeniä asioita mitä olisin halunnut kysyä menneeltä sukupolvelta, mutta aikoinaan en niitä huomannut kysyä. Siksikin nämä kirjoitukseni ovat tähdellisiä, että saat suvustasi tietoa niin paljon ettei myöhemmin tarvitse harmitella. Yksi asia mistä haluaisin tietää lisää oli se, että pappa toi koiran sodasta kotiin. 

Haluaisin tietää miten se oikein tapahtui, koska käsittääkseni se oli kiellettyä. Koira oli ilmeisesti cokerspanieli ja pappa toi sen jatkosodan aikana rintamalta kotiin mummulle lomalle tullessaan. Olen itse päätellyt, että kyse täytyi olla jatkosota 1941-1944, koska talvisodassa 1939-1940  ei ollut aikaa kesytellä eläimiä. Rintamalle jäi paljon koiria ja kissoja mitä ei siviilit voineet ottaa evakkoreissulle mukaan. Minulla on myös se käsitys ettei kissoja ja koiria edes saanut ottaa evakkokuljetuksiin. Joka tapauksessa pappani oli jatkosodan pitkässä asemasotavaiheessa kesyttänyt kulkukoiran jonka toi sitten kotiin turvaan ja pois sotatoimialueelta. 

Olen itse päätellyt, että papan on täytynyt kuljetaa koira sairasjunassa missä hän tuli lomalle. Pappahan oli lääkintämiesja ymmärsin, että hän ja muut lääkintämiehet tulivat lomalle sisämaahan näiden sairasjunien mukana ja he samalla huolehtivat haavoittuneista. Koska koiria ei olisi rintamalta saanut tuoda papalla on täytynyt olla suuri kiintymys tähän koiraan, että hän uhmasi kieltoja. 

Papalle oli hyvin tyypillistä, että hän kesytti eläimiä. Lapsuudessani hänellä oli usein varis tai harakka pihapiirissä mitä hän oli kesyttänyt. Hän kertoi myös usein miten oli metsurin työssään tullut tutuiksi metsän eläimien kanssa. Talvisin hän teki metsässä ruokatauollaan aina nuotion ja sitten tässä nuotiolla istuessaan hän heitteli ruokaa oraville ja linnuille. 

Pappa kertoi myös hevosestaan Kiristä joka oli ollut sotahevosena. Kiri oli tullut mummun ja papan pienelle maatilalle heti sodan jälkeen, mutta minä en sitä enää nähnyt. Hevonen oli vaihtunut traktoriin 1960-luvun alkuun mennessä. Pappa kertoi usein surullisena miten traumatisoitunut hevonen oli sotakokemuksistaan. Kiri pelkäsi lentokoneita ja meinasi aina lähteä juoksemaan peltotöistä metsään, kun lentokone meni ylitse. Mummulle ja papalle se oli surun aihe ja koin, että he kärsivät Kirin puolesta. Mummu joskus puheli minulle miten väärin sota oli, kun eläin paratkin joutuivat siitä kärsimään. 

                            Tässä meidän pörröiset kollipojat. Ylempänä on Allu 3v.ja alempana Vinski 5v.