Kirjeitä Maunolle

 Heippa Maunoseni!  Minun syntymäänihän liittyy jonkin asteinen skandaali tai normeista poikkeava käytös mikä teki minut lapsesta asti hyvin kiinnostavaksi kyläläisten silmissä. Asiasta kirjoittaminen on omaa trauman purkamista, mutta nyt haluan kertoa tätä siksi, että sinä Mauno oppisit tästä jotain. Toivon, että oppisit ja uskaltaisit toimia erilailla kuin muut etkä menisi niin helposti porukan typeriin tekoihin mukaan.  Nykyään puhutaan paljon koulukiusaamisesta ja minussa oli monet ominaisuudet joista olisin voinut päätyä kiusatuksi. Kuitenkaan näin ei käynyt ja olin vahva oman tieni kulkija jo pikkutytöstä asti. Pidän tätä mummun ja papan kasvatuksen tuloksena, että uskalsin olla erilainen enkä välittänyt siitä mitä toiset tekivät tai sanoivat. Toivon, että pystyisin jotenkin välittämään sinulle tätä kykyä olla immuuni kiusaamiselle.  Vanhempani Sirkka ja Erkki menivät naimisiin 1959 ja äitini oli 18v. ja isäni 22v. Siihen aikaan oli tapana, että nuori vaimo muu...

 Hei Mauno! Tällä hetkellä on Suomen sodista aikaa 80-vuotta ja kun sinä näitä juttuja luet aikaa on kulunut jopa satavuotta. Luulisi, että niin pitkässä ajassa sotaaika olisi vaipunut täysin unholaan, mutta se on väärä luulo. Nykyään puhutaan ylisukupolvisesta sotatraumasta ja uskon kyllä, että itsessänikin voi olla jotain sellaista. Pappahan oli sekä talvi-että jatkosodassa täysimääräisesti ja hänellä oli vain yksi kuudenviikon loma haavoittumisen takia. Tietysti onni oli  ettei mitään vakavampia haavoittumisia tullut. Kuitenkin sota oli niin traumaattinen kokemus, että se muokkasi häntä ihmisenä ja myöhemmin ne asiat siirtyivät lapsiin ja lastenlapsiin eli minuun ja isääsi Jariin.  Oma käsitykseni on ja tähän myös äitini yhtyy, että pappa selvisi sodasta mieleltään terveenä eikä hänellä ollut mitään pahoja traumoja. Ei ainakaan enää 60-luvulla minun lapsuudessani. Papalla olisi ollut hyvä syy traumatisoitua pahastikin, koska hän oli lääkintämies ja hän näki sodan pahim...

 Tervehdys Mauno! Et tiedäkään mitä kaikkea olen jo suunnitellut yhteiseksi tekemiseksi sitten, kun olet isompi. Minä ja Jukka olemme innokkaita teatterissa kävijöitä ja nyt jo seurailen mitä kaikkea olisi tarjolla lapsille. Toivon, että voisin tartuttaa sinuun tämän innostukseni teatteriin ja taiteisiin. Jukka on erityisen innostunut baletista ja hän huolehtii siitä, että pääsemme balettiin Suomessakin ainakin pari kertaa vuodessa. Meillä voisi olla yhteisenä harrastuksena nämä teatterikäynnit ja itse haluaisin nähdä sadut Fedja-setä, kissa ja koira ja Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärin tytär. Olisi myös kiva mennä yhdessä elokuviin, koska lasten elokuvat on niin viihdyttäviä aikuisillekin. Haluaisin myös opettaa sinua nauttimaan taidenäyttelyistä ja muista kulttuurielämyksistä. Minun lapsuudessani ei kovinkaan paljoa käyty teatterissa, koska emme olleet varakkaita eikä maalla sellaista harrastettu. Kuitenkin kesäteatteri oli papalle tärkeä kesän kohokohta ja minut vietiin Hämeenlin...

 Hei Mauno! Olen jo muutamaan kertaan maininnut, että kissat ovat kuuluneet perheemme elämään hyvin vahvasti. Erityisesti pappa oli hyvin eläinrakas ja pidän tätä poikkeuksellisena hänen ikäluokan miehelle. Lapsuudessani meillä oli yleensä useampia kissoja ja aina yksi oli papan nimikkokissa. Kaukaisin muistikuva kissoista on 1900-luvun alkupuolelta. Tämä kissa oli papan vanhimman sisaren Ainin kissa ja sen nimi oli Harmi. Aini oli syntynyt 1905 joten kissa eleli joskus 1910-luvulla. Syy tähän Harmi nimeen oli se, että kissa järjesti usein harmia. Siihen aikaan kaikki vesi kannettiin kaivosta ja kaivot oli niin sanottuja vinttikaivoja. Tuo Harmi kissa meni pentuna useampaan kertaan kaivon vinttiin mistä sitä oli vaikea saada pois. Mielestäni tämä  Harmi-kissa on eräässä valokuvassakin, mutta voi olla, että muistan väärin tai se oli joku muu kissa. Pappani kertoi usein, että ensimmäinen yhteinen asia mitä mummu ja pappa naimisiin mennessään hankkivat oli kissa. He menivät naimi...

 Voi Maunoseni, olet syntynyt maailmaan joka vaikuttaa tällä hetkellä hyvin synkältä. Olen ollut apealla mielellä koko päivän, koska menen niin syvästi mukaan maailman tapahtumiin. Sitten, kun sinä itse luet tätä muutaman kymmenen vuoden kuluttua tiedät jo miten maailman politiikka eteni tästä päivästä.  Toivon myös, että voin lukea 10-15-vuoden päästä näitä kirjoituksia sinun kanssasi yhdessä ja todeta ettei mitään maailman paloa syttynytkään. Siitä olen onnellinen ettei mummu ja pappa ole enää näkemässä Venäjän pröystäilyä ja laajentumishaluja. Heille tämä olisi ollut vielä pelottavampaa, koska he tiesivät sodan todellisuuden. Eilen Kalevalanpäivänä 28.2-25 Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyi tapasi USA:n presidentti Donald Trumpin Valkoisessa talossa. Heidän keskustelunsa meni riitelyksi suorassa tv-lähetyksessä. Mielestäni Trump ja varapresidentti J.D Vance käyttäytyivät ennen näkemättömän rumasti Zelenskyä kohtaan.  Maailman rauha on ollut veitsen terällä siitä ...

 Hei Mauno! Minulla on niin paljon asiaa sinulle etten oikein tiedä missä järjestyksessä mitäkin kirjoittaisin. Toivon pystyväni tekemään tähän blogiin juttuja useamman vuoden ja ainakin näin alussa vähintään pari kertaa viikossa. Haluan esitellä sinulle sukumme ja menneisyyden tarinat. Toivon, että tiedostamalla mistä tulet pystyt kasvaessasi paremmin jäsentämään kuka olet. Olisin itse ollut aivan haltioissani, jos joku olisi kirjoittant minua varten opettavaisia tarinoita. Haluan osoittaa sinulle, että sinusta välitetään ja haluan auttaa sinua hyvään elämään.  Sukumme on hyvin pieni, mutta tapana on ollut aina kertoa tarinoita menneisyyden tapahtumista. Minulle on kerrottu tarinoita tapahtumista jotka tapahtui yli satavuotta sitten. Näin jälkikäteen ymmärrän, että se oli isovanhempieni tapa jakaa elänän kokemusta minulle.  Synnyin 1960-luvun alussa siihen taloon mikä on teidän kesäpaikkanne pihapiirissä Viralassa. Silloin ei ollut vielä rakennettu tuota teidän kesätaloa...